13. apostoli Jean-Bedel Bokassa

Kun ilmasto on sopiva diktaattoreita tulee niin kuin tatteja sateella. Näin kävi myös Keski-Afrikan tasavallalle. Jean-Bedel Bokassa, Berengon hirviöksikin kutsuttu, on yksi kaikkien aikojen brutaaleimmista hirmuhallitsijoista, jolle muiden maanosien on vaikea tarjota häiriintyneisyyden jalolla saralla vastusta. Bokassa toimi presidenttinä 1966 - 1979. Hän murhautti yhden hallituksensa ministereistä ja tarjoili hänet päivällisenä muille ministereille. Reseptin hän paljasti vasta aterian jälkeen. Bokassa liittyi 1939 Ranskan armeijaan, koska tuohon aikaan Keski-Afrikan tasavalta oli Ranskan siirtomaa, jota se oli aina vuoteen 1960 asti. Kuten kolmannen maailman sotilaspomoilla oli tapana, Bokassa kaappasi 1966 Ranskan tukemana vallan kommunistiseen Kiinaan suuntautuneelta serkultaan David Dackolta. Tarkoituksena oli varmistaa, että valta siirtyi henkilöille, joka säilyttää Ranskan taloudelliset ja strategiset edut Keski-Afrikan tasavallassa eli pääsyn käsiksi uraani- ja timanttivarantoihin. Valtaan päästyään menestys nousi yksinkertaiseksi mainitulle ja syvästi Napoleonia ihailleelle Bokassalle hetki hetkeltä enemmän päähän. Vuonna 1972 hän nimitti itsensä sotamarsalkaksi ja elinikäiseksi presidentiksi, mutta tämä oli vasta alkua. Seuraavien vuosien kuluessa Bokassa liiskasi demokratian viimeisetkin rippeet kantansa alle, ja korvasi kansanvallan irvokkaalla nepotismilla eli sukulaisten suosimisella. Vuoden 1976 joulukuussa Bokassa toteutti Napoleon-fantasiansa. Hän julisti perustetuksi Keski-Afrikan keisarikunnan ja kruunautti vuotta myöhemmin itsensä keisariksi nimellä Bokassa 1. Juhlassa oli mm. 100 limusiinia ja 130 jalosukuista hevosta, 65 000 pulloa shamppanjaa, jota tarjoili ranskasta lennätetty tarjoilijoiden armeija. 120 henkinen orkesteri piti huolta musiikista. Pariisilainen jalokiviseppä valmisti Bokassalle kruunun, joka oli kuorrutettu timanteilla. Bokassa itse istui kahteen leopardiviittaan sonnustautuneen valtavalla täyttä kultaa olevalla valtaistuimella. Laskun kuittasi humanitaarisena apuna Ranska. Monet valtiot pitivät Bokassaa hulluna ja vierastivat tätä kuin ruttoa, mutta juhlavieraiden joukossa oli kuitenkin esimerkiksi Italian ja Länsi-Saksan suurlähettiläät. He eivät tienneet, että Bokassa oli valikoinut paikallisesta vankilasta kaksitoista teurastettavaa vankia, jotka tarjoiltiin vieraille paahtopaistina. Mitä pidemmälle Bokassan valtakausi eteni, sitä hurjemmaksi kävi meininki. Keisari tappoi ns. kilokaupalla kansalaisiaan. 1975 Jean-Bedel Bokassa julkisti uuden säädöksen, jonka mukaan kaikkien Keski-Afrikan tasavallan koulutyttöjen tuli käyttää sinistä univormua, joita valmisti tehdas, jonka omisti yksi Bokassan 17 vaimosta. Harvoilla vanhemmilla oli kuitenkaan varaa ostaa univormu. Niinpä eräänä päivänä noin sadan säädöstä vastustanee koululaislapsen joukko kivitti Bokassan limusiinia. Presidentti pidätytti koululaiset ja lapset vietiin Banguin vankilaan, jossa nämä nuijittiin kuoliaaksi. Bokassa osallistui verilöylyyn ja joidenkin raporttien mukaan söi osan uhreista. Tämä oli ratkaiseva tapaus, joka johti Bokassan kaatumiseen. Ranska asetti lopulta mielipuolisesta ihmissyöjäkeisarista eroon pääsyn timanttikaivoksista hyötymisen edelle. Ranska palautti erikoisjoukkojen salamaoperaatiolla Bokassan edeltäjän David Dackon valtaan vuonna 1979. Tästä ei kuitenkaan meno Keski-Afrikan tasavallassa paljoa parantuntu. Jean-Bedel Bokassan tarinan kertoo Afrikassa usein vieraillut ja siitä paljon kirjoittanut toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Romanian Communism Online Photo Collection